Huhti 1.4.2017

Esikoisteokseni oli runokokoelma Juoksijan Testamentti (1985) ja runoilijan testamentikseni jää 13. kokoelmani Se mikä jäi sanomatta. Sanomalehtirunoja (2016). Viimeinen paperinen runokokoelmani painettiin Siuronkoksen voimalla Heidelbergin GTO offsetillä.



Kokoelman taustatietoja, päivityksiä ja arvosteluja löytyy blogistani Kuva ja sana | Word as Image, johon pääsee klikkaamalla tästä.

Maalis 31.3.2017

Viimeistä edellisen runokokoelmani Sinisen tornin (2015) julkaiseminen juhlisti 30-vuotista kirjailijantaivaltani.

Hein� 2.7.2014



Kes�kuussa sain k�siini tekij�nkappaleet romaanista New Yorkin Lent�v� suomalainen (Like 2014), joka kertoo olympiavoittaja Hannes Kolehmaisen kev��st� 1921 New Yorkissa.

Romaani julkistetaan Kalevan Kisoissa Kuopiossa 2. elokuuta.

Romaanin taustatietoja, p�ivityksi� ja arvosteluja l�ytyy blogistani Hannes Kolehmainen, johon p��see klikkaamalla t�st�.



Loka 25.10.2013

Uusimman romaanin Kes�p�iv� (Like 2013) arvosteluja l�ytyy parhaiten blogistani Kuva ja sana | Word as Image klikkaamalla kirjan kantta.


Kuusi runoa saksaksi on mukana Stefan Mosterin k��nt�m�ss� antologiassa Wie anders du bist. Miten olet toinen (ntamo 2013) ja kaksi runoa kiinaksi antologiassa An Anthology of Poems Collected for the Fourth Edition of Qinghai Lake Poetry.



Parhaillaan kirjoitan romaania olympiavoittaja Hannes Kolehmaisen New Yorkin ajasta 1912 - 1921 ja runokokoelmaa Se mik� j�i sanomatta. Sanomalehtirunoja.

Tammi 1.1.2013

Kuva: Pentti V�nsk�


Tammikuussa 2013 ilmestyy seuraava kirjani Kes�p�iv�. Like-kustantamon kev�tkatalogissa romaanistani, jonka tapahtumat kerrotaan Siirin p�iv�n� 19.6.1962, sanotaan n�in:



�Kahden pienen pojan �iti odottaa miest��n kotiin kes�isen� p�iv�n� 1962. Maatilalle saapuu kuitenkin toisenlaisia vieraita.



Kes�p�iv� on balladinomainen yhdenp�iv�nromaani, jonka p��tt�� nuorena kuolleen p��henkil�n j��mist�st� l�ytynyt runovihko. Teos pohjautuu Jouni Tossavaisen oman �idin tarinaan.�



Vuoden 2013 saan ty�skennell� Suomen Kulttuurihaston Pohjois-Savon rahaston yksivuotisen apurahan turvin.




Elo 26.10.2012

Kuva: Pentti V�nsk�


Poet and writer Jouni Tossavainen has directed his verbal curiosity towards blog writing in his eighth prose work, entitled Sivullisia (�Outsiders�, Like, 2011); it consists of a collection of (fictional) blog posts, which seem to contain plenty of junk as well as treasures.


The book is a dizzying linguistic playground; it includes posts, around a page in length, from 157 �outsiders�. Escaping the familiar structures of language usage gives rise to snapshots of estrangement.


The narrator of the book claims to have assembled his material from a collection of blog posts received from the greater Helsinki region. Individual fragments of views and facts are like codes that have lost what they were meant to unlock. Mocking, satirical jibes emerge from the texts, accompanied by a sneaking suspicion of understanding and solace, as there ought to be in a true carnival.


Tossavainen�s humour adds a gentle, perhaps more rural shade to the urban cultural landscape. He writes these experienced and less-experienced contributors with rather capricious voices: the result is a discordant yet collective mixed choir. Sivullisia portrays people in terms of their professions, jobs or free time that get muddled up with work or unemployment. The fragmentary stream of consciousness gallops back and forth in an arena from which the voices of the outsiders are thrown into the chaos of the world, mirroring it.


This collection of flowing, torrenting yet brief texts shows that people can � and do � say anything they want at their computers. Tossavainen (born 1958) provides an acrobatic exemplar of this phenomenon. Each blog post starts with a word or job title that describes its writer�s current occupation, from A to Z. The uncensored nature of the Internet reveals something about what links people�s regular jobs to often pointless actions and activities in order to demonstrate the relationship of alienation and outsiderness to all of life.


The narrative, bordering on the absurd and the surreal, is linked to sharp cultural criticism and contemporary satire between the lines. Convoluted slapstick stories develop into tragicomedy, something more serious and even sentimental. These outsiders give us a unique reading of our blogging era.


Translated by Ruth Urbom - Original story from Blog-jam

Elo 1.8.2011


Uusin teokseni Sivullisia ilmestyi huhtikuussa 2011 ja arvosteluja voi lukea t��lt�.


Surkuhupaisia sivalluksia ty�el�m�st�,
el�m�st� ilman ty�t� ja ty�st� ilman el�m��.
Miksi hedelm�osaston vastaava ansaitsee kiitoksen?
Mist� kansalliskirjailija tiesi olevansa kuollut? Mink� v�riseksi luuseri maalasi sein�n?
N�ihin kysymyksiin ja moniin muihin vastaa Jouni
Tossavaisen proosakokoelma Sivullisia. Sen johdannossa ty�t�n kertoo ker�nneens� bloginsa kautta kuvauksia toisten ammateista. V�itteiden todellisuuspohjaan uskominen ja punaisen langan punominen on kuitenkin lukijan omalla vastuulla.

�Jouni Tossavaisessa el�v�t satiirikko, ironikko, veijari, sek� kriittinen ett� l�mmin humoristi, j�nn�risti ja mystikko. Eli monialainen kirjailija, mutta persoonallinen ja ket��n matkimaton.�

� Keskisuomalainen

(Kaksi otetta teoksesta Sivullisia (Like 2011, n. 250 s.):

"Abina istuttiin Koffin puistossa ja laulettiin Kotkan poikii. Oltiin erilaisia, mutta tyt�t l�htiv�t vanhoille kavereilleen. Y�ll� kiivettiin Laten kanssa tikkaita Mellerille. Tavataan huomenna, runoilija sanoi ikkunalaudalla. Ei ottanut vastaan, vaikka meill� oli Pernod-pullo mukana. Ei menty seuraavana p�iv�n� eik� koskaan, se kaduttaa nyt. Laten muistoksi laulan karaokessa Kotkan poikii aina kun k�yn Tehtaankadun Vessassa. Ja n�ill� kulmillahan min� asun viel�kin L�nsi-, It�- ja Pohjois-Helsingin seikkailujen j�lkeen. T��ll� sit� tuntee olevansa sinut kaupungin kanssa. Min� tunnen Helsingin ja kaupunki tuntee minut. Vapaus, yhdell� sanalla sanottuna, on yht� kuin Helsinki. El�� pient� el�m�� keskell� suurta kaupunkia on vapauteni. Siit� olen kirjoittanut enemm�n kuin mist��n muusta my�s netiss� ilmestyv��n blogiini. Ja lis�� on tulossa, kuten n�kyy. Sivullinen, l�hetetty 16. marraskuuta, 14:37:00."

"Sairaanhoitaja keskusteli Kauppatorin kahvilassa. Puhelu kesti ja kesti. Varsin hitaanlaisen kahvikupin verran, ainakin. Mies kuunteli vieress�, ja anoppi tappeli kahden lapsen kanssa. J��tel�pallo karkasi lokkien suuhun. Lopetettuaan h�n nosti poninh�nt��ns� molemmin k�sin. Hyvin h�yl�tyt kainalot n�ytetty��n h�n teki itsens� naisena viel�
t�rkemm�ksi tyrkkim�ll� t�rky� vaaleanpunaisten kynsiens� alta. Se on sellainen ele, ett� sankarin tiet�� ajattelevan p��asiassa oman napansa rusketusta. T�ss� tapauksessa varsin kauniin navan. Yht� t�rke�ksi tekee itsens� h�n, joka kirjoitti t�m�n muistiinpanon blogiin Sivullinen. Siit� miten t�m� Kauppatorin sairaanhoitaja viljeli sanaa nuppi, jopa oikein viisas tajusi erehtyneens�. Sairaanhoitaja olikin rekkakuski."

Joulu 14.12.2009
Kuva: Pentti V�nsk�


Kriitikko Heidi Lakkala kirjoitti ensimm�isen Koulun arvostelun nettilehti Kiiltomatoon.
Jorma Heinosen Savon Sanomien ja Keskisuomalaisen arvio l�ytyy t��lt� ja Helsingin Sanomien kritiikkiin p��see t�st�.

Hein� 23.7.2009 :

(Ote syyskuussa 2009 ilmestyneest� romaanista �Koulu�, Like 2009, s. 140--143)





Maijan onni

Maijan m�kki ei ole ison iso. N�in alkaisi satu, pienen pieni. Mutta t�m� kertomus on totisinta totta Suomen saloilta.

Maijan m�kki ei ole iso. Se on harmaa, silti pelargonia puuttuu ikkunasta. Puutteen korvaavat Maijan posket, jotka punertavat kuin �Toipilaan� tyt�ll� Helene Schjerfbeckin maalauksessa.

Jos ei kerrota satuja, vaikka n�inkin siroluinen toimittaja vaikuttaa pieness� m�kiss� satuhenkil�lt�, niin eip� menn� taiteenkaan puolelle. Taidetta ei ole n�hty Maijan m�kiss�, eik� tulla n�kem��n, ennen kuin is� rakentaa m�kin viereen isomman. Tontista on maksettu k�siraha ja uudistalon nimeksi tulee Onnela.

Kun aariaa ei ole kuultu eik� ballerinnaa ole tavattu sipsuttelemassa suolla, hevonen on taidetta. Hevosen Maija on piirt�nyt kouluvihkoon, jota koristaa suopursu, kuten koko t�t� Maijan m�kki� ymp�r�iv�� maisemaa, jossa joku kaunomaalailija saattaisi sanoa rauhan lep��v�n kaikissa muodoissaan.

Kouluvihko on kulttuurimme kukka suolla, jonka talvinen hiljaisuus on pett�v�� satunnaiselle kulkijalle. Pieniss� patiineissa ei t��ll� kahlata, paitsi valokuvaajani. H�n j��tyikin patsaaksi, jonka olin halukas j�tt�m��n muistomerkiksi suokyl�n tuleville herroille ja narreille. T�m� kuvaajamonumentti korvaisi sen kansalliskirjailija Juhani Ahon lastussaan renkien ja piikojen muistoksi laittaman kiviraunion.

Miksi me emme osaa varjella n�it� meid�n herramme pienimpi�, vaikka kauhistelemme Punaisen viivan vet�j��?

Karhua on kuultu, mutta j�lki� ei ole n�kynyt viimeisen kuuden rauhanvuoden aikana. Suden ��ni on kyll� tuttua ulvontaa Maijalle ja tuhansille h�nen kaltaisilleen, jotka vaeltavat yksin lumisen mets�n keskell� pient� ja pime�� polkua pitkien kilometrien p��ss� odottavaa koulua kohti. Sivistyksen talikynttil� lepattaa ikkunassa, jonka takana lain mukaan on tarjottava ruokaa kansaa yhdist�vien puheiden lis�ksi taikka v�liss�.

L�mmin keitto on tarpeen koulussa, jona palvelee hatara parakki. Viiden kilometrin pakkasretkell� Maijan oma leip�kakku ehtii kovettua repun sivutaskussa. Maitopulloa Maijalla ei ole ollut j��tym�ss� joulun j�lkeen m�kin ainoan lehm�n menty� umpeen.

Lehm�n on parempikin olla ummessa n�in� aikoina, sy� v�hemm�n viime kes�n� vaivoin kasaan niitettyj� suoheini�. Onnelaan navetta rakennetaan vesikattoon nostetun rintamamiestalon l�ydetty� ikkunansa. Siihen asti liiteriss� rouskutteleva hevonen on m�kin t�rkein el�in. Tukkisavotasta Maijan is� repii Intonsa kanssa evakkoperheen elatusrahat viel� monissa pakkasissa ja umpihangissa.

Mitrusten seitsem�n sielun taloudelle m�kki on ahdas mutta l�mmin. Joku saattaisi jopa kadehtia Maijan kotia, koska siihen kuuluu komea kiuas.

Saunan kivil�j� on tosin sis��nl�mpi�v� ja yht� musta kuin sein�hirret. Savua varten on r�pp�n� katon rajassa. Valoa savusaunaan tuo yksinkertainen ikkuna, jonka nelj�st� ruudusta yksi on paikattu p�reell�.

P�rett� ei kuitenkaan polteta sein�n raossa. Maijalla on kynttil�np�tk�, jonka kirkkaudessa h�n saa lukea l�ksyns�. K�ytt��p� kynttil�� v�lill� �itikin, joka kurkkaa uuteen ruokapataan v�h�ist� talia sormilleen roiskuttaen. �iti ei kuitenkaan kiroile, sill� h�n on saanut hyv�n kasvatuksen Karjalan puolessa.

Pottut�hker� on Maijan herkku. �idin joululahjaksi saamassa padassa sikaa ja perunaa survoo paremmin kuin pesuvadissa. Nuoren perheen astiastoon kuuluu mustaksi karstoittuneen pesuvadin lis�ksi puukko ja litran kahvipannu. Kuparipannuun mahtuu kaksi perunaa, jotka keitet��n ensin savotasta saapuneelle is�nn�lle. Jauhoja kun on, leiv�t paistuvat edelleen pesuvadissa kiukaan p��ll�.

Kyll�, Suomi l�htee nousuun, sen n�kee Maijan silmist�. T�m� tytt� ihmettelee viel� jonain p�iv�n� p��kaupunkimme kilttien herrojen ja rouvain seurassa aitoa �Toipilasta�. H�n tunnistaa siin� itsens� yht� hyvin kuin ambulanssien ulvonta muistuttaa susista Ateneumin nurkalla.

Maija Mitrunen, savusaunan tytt�.

Sin� synnyit Mantsinsaaressa, pakenit Kotanevan suolle ja Suom�ell� aloitit koulusi. Tied�n, aikuisena naisena tulet vastaan ja kukaties tunnistan Sinut. Kerran h�n tulee viel� meit� jokaista vastaan Mannerheimintiell�, siin� eduskuntalon kohdalla, mik�li ikuisen rauhan aika saa jatkua.

Kun tapaamme, Maija, toivottavasti olet onnellinen. En sano ett� onnellisempi, tai per�ti maailman onnellisin, etuoikeutettu. Riitt�nee, kun osaat nauttia onnestasi paremmin kuin min�, jolla on silloin is�nmaata silmien p��ll� sen verran ett� n�en, mit� t�m� on."

RIITTA RUOTSALAINEN




Huhti 15.4.2009 :
Syksyll� 2009 julkaisen romaanin "Koulu", jonka kustantaa Like.





"Koulu" on sek� rakkausromaani ett� rakkauden tunnustus jokap�iv�iselle kouluty�lle. Nuoren opettajan p�iv�kirjoihin pohjautuva tarina kertoo sotasukupolven el�m�n ankaruudesta ja toiveista siihen aikaan, kun kansakouluissa rakennettiin kivijalka Suomen nykyaikaiselle sivistykselle. Kun el�m�n valttikortit sattuivat harvoin k�teen, osattiin pit�� kiinni pienist� iloista.
- - -

Runoilija Jukka �Viikil� itse testaisi treffikumppanin makua Jouni Tossavaisen runolla, joka alkaa sanoilla �marjakatti on toukomettisten sukulainen�. �Tuo runo antaa valitsijastaan kansanomaisella tavalla sivistyneen kuvan ja siin� on niin kiihke� poljento, ett� v�liss� ei ehdi hengitt�� saati ajatella.� (Taina Latvala �Runo on mainio esileikki�, Helsingin Sanomat 4.4.2009)

"marjakatti on toukomettisten sukulainen ja kansan uskon mukaan se on sapeton lintu joka ei koskaan vihastu eik� h�tyyt� toisia vaan neuvoo parhaat marjapaikat kolmesataa vuotta jos ei tule vahinko... /- -/ �marjakatti� l�ytyy SKS:n Kansanrunousarkistosta: Tervo, Hautalahden kyl�. Juho Oksman b) 1169. 1937 � Amalia Stubb, Kantosalo, maanvilj. em�nt�, s. 1860." (Kerro, Like 2007)
- - -

Tammi 15.1.2009 :

Kirjastonhoitaja Tuija Lassila on koonnut tietoja tuotannostani Helsingin kaupunginkirjaston ja H�meenlinnan kaupunginkirjaston yll�pit�m��n tietokantaan Sanojen aika, joka l�ytyy klikkaamalla t�st� .

Tietokantaa kartutetaan ja nykyisi� tietoja t�ydennet��n koko ajan.
- - -

Yleisradion ohjaaja Mikko Viljanen kertoo "Kerron" dramatisoinnista tuoreimmassa Nuori Voima -lehdess�: �Radiodraama, kuten kaikki draamat, on aikaan sidottu ilmaisumuoto. Sanat lent�v�t ohitsemme, emmek� voi palata katsomaan lausetta paperilla. Ohjatessani Jouni Tossavaisen runoihin perustuvaa ��niteosta Kerro huomasin, ett� runojen sanaleikit toimivat hyvin paperilla, mutta menett�v�t monimerkityksisyytens� ��nen�. Minun oli pakko tehd� ratkaisu, mit� merkitystasoa tahdoin korostaa � jopa Jouni Tossavainen, joka esitti tekstins� itse, kysyi minulta �oikeaa tulkintaa�. T�m� valintojen tekeminen kuuluu draaman perusasioihin, mutta kertoo my�s jotain ��nikerronnan luonteesta. ��nen t�ytyy olla kuulijan korvissa jollain lailla �tosi�, sen t�ytyy sitoutua �totuuteen�, yksiselitteisyyteen: emme ole tottuneet siihen, ett� ��ni tarjoaisi meille illuusioita.� (Mikko Viljanen �Mit� on ��nen kuvallisuus?� Nuori Voima 5/2008, s. 36 � 37.)
- - -

Marras 15.11.2008 :

Kuusikirja (Like 2008) julkistettiin Turun kirjamessuilla ja kirjakahvila Oivassa Kuopiossa. Kuusikirjan valokuviin liittyv�n V�rin�-n�yttelyn kuvat ovat nyt esill� t��ll�:
Kuva ja sana | Word & Image.

Kuusikirjan arvosteluja l�ytyy t��lt�.

Kuusia ja muita puita olen kuvannut ja runoillut ensikokoelmastani (1985) l�htien.

Kuten Kuusikirjassa my�s kokoelmassa Mets�nnen� (1991) mustavalkeat valokuvat rytmittiv�t teosta. Yksitt�isen runon ja kuvan yhdist�misell� yrit�n yksinkertaisesti kertoa kolmannen tarinan, kuten blogissani Kuva ja sana.




Kuusikirjan kuusi on luonnollisesti vertauskuva suhteestamme koko luontoon. Kuusikirjan p��tt�v�ss� laajassa esseess� "Kuusen juuret" pohdinkin, mit� luonto on t�n� p�iv�n�, ja jos aitoa mets�� l�ytyy, miten ihminen voi pit�� huolta luonnostaan?

Kuusikirjan runo- ja valokuvaosaston aloittaa ensimm�inen julkaistu runoni ja sen p��tt�� tuoreimman, 10. kokoelman Kerro (2007) Edith S�dergranin runolle �Tr�det i skogen� omistettu kuvaruno kuusesta:

kerro

jos kerrot
samassa maailmassa

kuusten pit�� j��ty� mets�ss�
ett� ne ei rapise jouluna
ja etel�kuusi muistetaan niin kauan kuin

laulujen
linnoitus
kest��


Kirjailija Leevi Lehdon arvostelun mukaan Tossavainen on avoimen poetiikan taitaja, ja toisin kuin vaikkapa Z. Topeliuksella ja John Keatsilla �Kerro ei sielutakaan luontoa, vaan � entisest��n � luonnottaa sielua�. (Nuori Voima 1/2008)

T��lt� voit lukea Lehdon koko arvostelun.
- - -

Elokuu 28. 2007 :

Runon "kuumenen kun my�nnyn" ohjelmasta Kerro voi kuunnella t��lt�.

Koko Kerro (12:58) esitettiin Yle Radio 1:n ��niversumissa 29.10.2007.

Elokuu 28. 2007 :

Kerron arvostelu: Karjalainen.
Kerron arvostelu: Turun Sanomat.
- - -

Huhtikuu 20. 2007 :

Kerron arvostelu Kiiltomadossa. Klikkaa t�st�.

Huhtikuu 5. 2007 :

Parnassossa 7/2006 julkaistu essee "T�m� matka" on ladattavissa t��lt�.
- - -

Marraskuu 22. 2007 :

Viikkosavoon kirjoitettu juttu Kerrosta l�ytyy t��lt�.
- - -

Helmikuu 28. 2007:

You Tuben videossa luen otteita Kerrosta.